Analyysi kaudesta 2017 - 2018

Kausi oli kaksijakoinen; peruskuntokausi oli varsin onnistunut, mutta "kilpailukausi" epäonnistui pahoin - oikeastaan sitä ei ollut ollenkaan. Jos ollaan oikein tarkkoja, niin epäonnistuin jo kevään harjoittelussa sekä "siviilielämän" yhdistämisessa siihen - tai toisin päin. Tämä vaikutti lopulta siihen, että yhtään kilpailua/pyöräilytapahtumaa eikä myöskään harjoittelua ollut koko kesäkaudella (kesä - elokuu).

Syksy ja alkutalvi -17 oli onnistunut!
Peruskuntokausi I käsitti yhdeksän viikkoa, jonka tavoitteena oli saavuttaa sisällöltään laadukas ja säännöllinen harjoittelurytmi, voimatasojen nosto sekä luonnollisesti peruskestävyyden kehittäminen. Harjoitustunteja tuli yhteensä 61h 16min, joka koostui 41kpl harjoituksesta. Jaksolla ei ollut terveyden kanssa ongelmia ja vireytila oli hyvä koko ajan. Lokakuussa tein laktaattitestit, josta tuli seuraavat tulokset:
- aerobinen kynnys; 200w / syke 147
- anaerobinen kynnys; 295w / syke 180
- maksimi; 320w / syke 189.
Vk -sykkeet sijoituvat siis alueelle 145 - 180, joten harjoituksellisesti jaoin sen kahtia; I -taso 145 - 165 ja II-taso 166 - 180. Peruskestävyyslenkit pyrin tekemään alle 120 - 140/min.

Peruskuntokausi II joulukuusta aina helmikuulle oli 10 viikkoinen rupeama. Jaksolla oli yksi flunssakausi, joka hillitsi harjoittelua sekä myös joitakin pakkaspäiviä. Tunteja tuli kuitenkin yhteensä 73h 44min, joka koostui 39kpl harjoituksesta. Tällä jaksolla tuli varsin selvästi esille, että voimataso jaloissa on kehittynyt hyvin ja vauhtikestävyys lisääntynyt. Ajaminen tuntui mukavalta. Syksystä alkaen viikkoon oli sisältyi säännöllisesti yksi 3h:n tai pitempi lenkki. Katson, että juuri tällä säännöllisyydellä oli iso vaikutus peruskestävyyden kehittymiseen. Palautumisen kanssa ei ollut ongelmia.

Peruskuntokausi III olisi pitänyt olla 9 viikon mittainen. Kuitenkin maalis - huhtikuun tietämillä oli vaikeuksia, jolloin neljän viikon aikana ei tullut kuin 3 harjoitusta / vko. Syynä pakkaset sekä hammasoperaatio. Tuli siis esille, että hampaassa oli paha tulehdus, joka vaati juurihoitoa. Luonnollisesti tulehdus oli jyllännyt leukaperissä jo pitemmän aikaa, jolla oli negatiivinen vaikutuksensa esim. palautumiseen ja vireystilaan.  Huonojen viikkojen jälkeen tein myös klassisen virheen eli nostin seuraaville viikkoille tehoja tiputtamatta määrää. Tämän seurauksena alkoi olla palautumisen kanssa ongelmia, vaikka jalkojen lihaksisto tuntui aika ajoin varsin mukavalta. Tein suunnitelman kesän kilpailuista, jotka alkaisivat Peurungan maastokisasta, jota seuraisi sitten Giro de Espoo, Pirkan pyöräily jne.
14 viikon jaksolla tuli tunteja yhteensä 101h 27min, joka koostui 55 harjoituksesta. Toukokuun loppuun mennessä tunteja oli tullut siis jo n. 236h. Kaksi tärkeää asiaa jäi kuitenkin huomioimatta; työn tuoma rasitus sekä "vapaa-ajan työt (remontit)". Kevät oli töiden osalta tiukkaa, eli runsaasti istumista työpäivän aikana. Nilkat olivat turvoksissa työpäivän jälkeen, joka oli osoituksena siitä, että nesteet eivät kiertäneet toivotulla tavalla. Istuminen myös jäykisti lihaksistoa, joten näillä oli osaltaan vaikutuksensa elimistön palautumiseen harjoittelusta.

Oma lukunsa oli sitten henkinen tressi! Kesälle oli tiedossa paljon vapaa-ajalla tehtävää remonttia, joita ei voinut enää siirtää. Tuli siis haastetta ajan kanssa - ei kerennyt enää joka paikkaan. Toukokuun -18 lopussa tunsin, että kaikki ei ole oikein. Harjoituksissa ei ollut halua vetää itseään tiukoille, ei edes vk-tasolle. Pitkiin lenkkeihin ei löytynyt aikaa ja illat meni remonttihommissa. Olin väsynyt etenkin henkisesti, joten täytyi tehdä aika vaikea päätös; ei kilpailuja tai osallistumisia pyöräilytapahtumiin tänä kesänä. Tämä merkitsi myös sitä, että teen harjoituksia, jos siltä tuntuu. Eikä tuntunut, motivaatio lopahti siihen. Ihmeellistä, mutta totta! Unohdin pakostakin pyöräilyn kokonaan ja treenaamisen ylipäätään. Jossakin vaiheessa tuli jo mieleen, että oliko tämä nyt tässä.
Lomamatkalla heinä-elokuussa Pohjois-Italiassa löytyi taas "kipinän tynkää" treenaamiseen. Tyttäreni kanssa teimme parin viikon aikana juoksu- ja vaelluslenkkejä hyvin ahkeraan. Nuo viikot palauttivat elimistön taas harjoitusmoodiin niin fyysisesti kuin myös henkisestikkin. Tästä oli hyvä jatkaa kotimaassa. Elo- syyskuun aikana vakiintui taas harjoittelurytmi ja -motivaatio tulevaa kautta kohti. Tälle kaudelle olin kaavaillut harjoitus- ja kilpailutunteja (kuntotapahtumat) yhteensä noin 380h, josta jäin aika tavalla. Uusi kausi alkaa taas 01.10.2018.